eMentor.fi -Osaamisen vahvistamisella sisäilmaongelmaan käsiksi

Miksi eMentor on olemassa?

Taustasta:

Koska Suomessa on alkanut/alkamassa miljardien ja miljardien eurojen P1 rakennusprojektit, on myös asiaan liittyvää kouluttautumista tehostettava merkittävästi nykyisestään. Myös P1 koulutuksen laatua pitää saada selvästi ylös. Kouluttaminen verkossa on tehokasta, tasaisen huippulaadukasta ja takaa sen että Suomen työmaille saadaan työntekijöitä jotka ymmärtävät työmaan puhtaudenhallinnan merkityksen tärkeänä osana kokonaisuutta.

P1 työmaa itsessään on niin vaativa, että jokaisen työntekijän kouluttaminen työmaan ominaispiirteiden ja ns. normaalin työmaahan perehdyttämisen ohella on jatkossa keskityttävä selvästi aikaisempaa enemmän P1 työmaan puhtaudenhallinnan näkökulmasta tehtävään perehdytykseen. Muuten tilaajan edellyttämää P1 statusta on hyvin hankalaa, ja erityisesti kallista saavuttaa. Toisaalta on muistettava että P1 työmaa ei synny pelkän asianmukaisen P1 loppusiivouksen myötä, P1 työmaalla huomioidaan puhtaudenhallinnan ja pölynhallinnan näkökulma ja -vaatimukset aina koko työmaan aikaisesti. 

P1 prosessissa on oltava mukana tilaajan ja pääurakoitsijan ohella myös kaikki aliurakoitsijat sekä erityisesti työmaan puhtaudenhallinnasta vastaava toimija.

eMentor.fi:n P1 koulutuksen sisällön tuottajan tavoitteet lyhyesti:

H&H:n tavoitteena on keskittyä tuottamaan sellainen puhtaudenhallinnan palvelukonsepti joka viime kädessä johtaa siihen että rakennettujen/saneerattujen tilojen loppukäyttäjä saa hengitettäväkseen terveellistä, mielellään Sisäilmastoluokituksen S1/S2 tasoista sisäilmaa.

Tavoite laadukkaan sisäilman saavuttamiseksi voi onnistua vain jos tekemisen laatu myös työmailla paranee nykyisestään. Tällä viittaan siihen miten työmaan puhtaudenhallinta suunnitellaan, toteutetaan ja valvotaan. Sitä miten työmaalla töitä tekevät ihmiset osaavat huomioida puhtaudenhallinnan/pölynhallinnan omissa tekemisissään ja tekemättä jättämisissään. Miten työntekijät on koulutettu vai onko mitenkään? P1 statuksella varustettu työmaa eli käytännössä sairaala, koulu, päiväkoti ja niin edelleen tarkoittaa sitä että kaikkien työmaalla työskentelevien toimijoiden vaatimustaso on korkeimmalla mahdollisella tasolla. 

P1 koulutus siirtyy verkkoon: eMentor

Keskeistä tässä kuten kaikessa kouluttamisessa on se että koulutuksen on oltava relevanttia, sen on oltava hyödyllistä ja sen täytyy olla laadukasta. Sisältöjen on huomioitava käytännön vaatimukset ja sen on oltava aina ajantasalla. H&H on kouluttanut ja kouluttaa parhaillaan sekä rakentajia että rakennuttajia ns. live-koulutuksissa eli perinteisesti face-to-face.

Perusongelma näissä face-to-face koulutuksissa on se että asiantuntijamme eivät voi olla monessa paikassa samaan aikaan.

Verkko antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden järjestää P1 koulutuksia niin että toimitusvarmuus on työmaan/työntekijän/projektin maantieteellisestä sijainnista huolimatta sama, eli 100%:ia. Myös koulutuksen laatu säilyy tasaisen korkealla projektista ja koulutettavasta henkilöstä riippumatta.

Prosessi etenee niin että ensin koulutuksen suorittaja tai ns. kutsuja (esimies, vastaava mestari tms) ostaa tarvittavan määrän koulutuksia verkkokaupasta: www.e-mentor.fi. Kyse on "perinteisestä verkkokaupasta" eli ostaja käyttää maksun suorittamiseen omaa verkkopankkiaan tms. Ostettuaan koulutuksen varsinainen kouluttautuminen tapahtuu eMentor-verkko-oppimisympäristössä: https://edu.e-mentor.fi joka on Moodle-pohjainen ympäristö. Jokainen koulutuksen/perehdytyksen suorittanut saa suorituksestaan todistuksen jonka voi helposti ladata omalle tietokoneelleen ja toimittaa sen jälkeen esimiehelle/työmaalle osoituksena osaamisestaan.

eMentor verkkokoulutuksen hyötyinä muun muassa: 

- Rakentajille:

• Sisäilmastoluokitus 2008 mukainen P1 koulutus/-perhehdytys verkossa helposti kaikille työmaalla työskenteleville kautta koko Suomen
• Vähentää merkittävästi mm. perehdyttämiseen liittyvää työtä sekä -kustannuksia työmaalta/mestareilta
• Työmaa/esimies voi helposti todentaa että P1 perehdytys/koulutus on suoritettu (todistus)
• P1 perehdytyksen/koulutuksen voi suorittaa ajasta ja paikasta riippumatta 

 - Rakennuttajille:

• Sisäilmastoluokitus 2008 mukainen P1 koulutus/-perehdytys verkossa kaikille työmaalla työskenteleville kautta koko Suomen
• eMentor verkkokoulutus takaa koulutuksen korkean ja tasaisen laadun kautta koko Suomen. Koulutusisältöjen suunnittelijat ovat mukana haastavien P1 projektien suunnittelussa, valvonnassa ja –toteutuksessa.
• Osaamisen vahvistuminen näkyy suoraan työmaan parempana siisteytenä, järjestyksenä sekä kustannustehokkuutena:
• Valmiin rakennuksen ilmanlaatu ei kärsi rakentamisprosessin aikaisista, pölynhallintaan/ puhtaudenhallintaan liittyvistä laiminlyönneistä.

Tilaaja/rakennuttaja voi helposti todentaa että työmaalla työskentelevien P1 perehdytys/koulutus on suoritettu asianmukaisesti.

Ylöjärvellä 5.12.2016

Jarkko Haukijärvi

fi.linkedin.com/in/jarkkohaukijarvi/

Rohkeus2.0 vs. Osaaminen

Mistä osaaminen koostuu? 

Tiedoista ja taidoista. 

Näin on. Tätä on kerrottu aikojen alusta. Suurimmalla osalla koulutuksen saaneista ihmisistä on varmasti riittävä tietopohja, joka toki karttuu samoin kuin taidotkin, kokemuksen lisääntyessä. 

”Työ tekijäänsä opettaa”.  Erinomaista. 

Kun lisätään osaamisportfolioon edellä mainittujen lisäksi Näkemys, niin aletaan olla lähellä ydintä. Näkemyksellä tarkoitetaan jotakuinkin erilaisten vuorovaikutuksessa keskenään olevien kokonaisuuksien suhteiden ymmärtämistä ja ymmärryksen jälkeen myös ehdottomasti –hyödyntämistä. Tämä ei ole lainkaan niin helposti sanottu kuin tehty. Ei siellä päinkään. Mutta jos ei edes kurkista, ei kannata väittää nähneensä.

Joillakin meistä tuntuu olevan luontaisemmin enemmän näkemyksellisyyttä kuin toisilla, mikä voi luoda kilpailuetua. Tässä ollaan siis aivan ytimessä. Tämä on juurikin se asia, joka ei ole kunnossa 99,9% ihmisiä: Vauhti joka nyt on päällänsä ei valitettavasti anna minkäänlaista armoa: Jos et pysty käsittämään, miten maailma toimii, olet ulkona. Harmillista, mutta totta. Tätäkin osaamista (ei siis ominaisuutta), kuten kaikkia osaamisen osa-alueita voi kehittää, joten 99,9%:lla meistä on todellakin kiire. Pian juna lähtee. Tai Virginin avaruusalus. Tai vetyleipäkone.

Rohkeus on osaamisen ilmentymä.  Tämä on asia, jota kannattaa todella pohtia sen sisäistääkseen. Ihminen voi siis ominaisuuksiensa perusteella olla osaava, ilman tutkintomaailman kompentenssia. Mahtavaa. Toki myös se asia on tämän syksyn aikana vahvistunut ainakin itselleni, että ne ihmiset, jotka hankkivat sitä kuuluisaa kompentenssia myös koulutuksen kautta kertovat itsestään sitä kautta paljon enemmän kuin äkkiä voisi kuvitella. Koulutuksen tuoma osaaminen on kriittinen kilpailutekijä, ei ainoa, mutta yksi tärkeimmistä. 

Pisa-tutkimusten viimeaikaisista tuloksista huolimatta meillä Suomessa on aina tavoiteltu ilmeisen onnistuneesti "tietoja ja taitoja". Niitä on myöskin saatu. Kukaan ei voi väittää, etteikö koulujärjestelmä tuota osaamista kuten koulujärjestelmä voi sitä tuottaa: Teoriapainotteisesti. Kukaan ei myöskään voi tulla sanomaan perustellusti, että suomalainen ammattimies ei osaa hommaansa. Sähkömies osaa tehdä sähköt, putkimies putket ja niin edelleen. Jep- poikkeus vahvistaa säännön, mutta tiedät mitä tarkoitan.

Eli meillä on 50% osaamisesta hallussa. Lasi on siis puoliksi täysi? Vai puoliksi tyhjä..

Näkemyksen systemaattinen kehittäminen ei kuulu tietääkseni minkään kouluasteen opintosuunnitelmaan, vai kuuluuko? Entäs rohkeuden kehittäminen? 

Heh- "miten näitä edes voi kehittää?" 

Luulen että voi, mutta ensin opettajasta on tehtävä oppilas, pelkurista rohkea. 

Kuitenkin: Molemmat näistä asioista jäävät maassamme perinteisesti insinööri-ajattelun jalkoihin. Toivottavasti eivät enää kauaa, koska ilman tämän "puolikkaan" käyttämistä annamme juuri riittävän etumatkan muihin ja jäämme siinä tapauksessa lopullisesti kyydistä. 

Viime aikoina on opittu, että useammat yrittäjät ja yritykset ovat matkan varrella epäonnistuneet ennen onnistumistaan. Aiheesta on kirjoitettu ansiokkaasti lukuisia kirjojakin. 

On eri asia olla pelkäämättä epäonnistumista ja sitä kautta päätyä onnistumaan, kuin systemaattisesti pyrkiä epäonnistumiseen. 

Tämä on nyt syytä sisäistää kun lähdetään tukka putkella uuden "start upin" puikoissa kohti jumalattomia rikkauksia. Epäonnistuminen ei ole tavoite, vaikka kuka mitä muuta väittäisi. Onnistuminen on tavoite. Onnistumisen tavoittelu voi joskus johtaa epäonnistumiseen, mutta se kuuluu asiaan eikä sitä kannata murehtia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö asiaan pitäisi kuitenkin varautua.

Ps. Aikaisempi blogini herätti mukavaa keskustelua.  Lähinnä tuo Yrittäjien järjestäytymiseen liittyvä pohdinta. Näyttää siltä, että asian taakse ollaan saamassa merkittävä määrä ihmisiä yli puoluerajojen. Vauhtia hankkeen käynnistämiselle on tuonut muun muassa keskustelu pienyrittäjän verotuksen järjettömästä ja kohtuuttomasta jyrkentymisestä. 

Hyvää asiaa täytyy viedä siis systemaattisesti eteenpäin. Tervetuloa mukaan.

Voiton vie se, jonka asiat ovat järjestyksessä. Sitä sanotaan onneksi. Tappio on varma sille, joka ei ajoissa ryhdy tarpeellisiin varotoimiin. Sitä nimitetään huonoksi onneksi” –Roald Amundsen, The South Pole.

Jarkko Haukijärvi
jarkko@ylojarvenkauppahuone.fi
pisnes.blogspot.com

”There is a sure way to avoid criticism. Be nothing and do nothing"

Yrittäjä Puolue & huomioita ympäröivästä maailmasta

Ylöjärvellä 15.9.2013

Viiden lapsen isänä, viidellä eri toimialalla toimineena, nyt 50 ihmistä työllistävänä Yrittäjänä, sekä 500 aloittavan Yrittäjän kanssa maailmaa skannanneena, haluaisin nostaa esiin muutamia pointteja ympäröivästä maailmasta. Yritän ilmaista itseni lyhyesti. Toivon, että näistä herää ajatuksia ja keskustelua. 

1. Missä on rohkeus?

Suurin haaste olemassa olevan noin 100.000 "puuttuvan yrityksen" rakentamisessa ei ole rahoituksen saannin vaikeus, ei taantuma, ei rekrytoinnin haasteet, ei edes markkinointiosaamisen puuttuminen.  Suurin ongelma rohkeuden puuttuminen. Rohkeutta puuttuu sekä poliittisilta päättäjiltä, että yksittäisiltä toimijoilta. Rohkeutta puuttuu usein ihmiseltä, joka on haaveillut oman yrityksen perustamisesta vuosia ja sitä puuttuu monesti myös siltä, joka vuosien pyörittämisen rutinoimana ei uskalla tarttua muutoksen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Rohkeuden puute, eli pelko lamaannuttaa, kuihduttaa ja lopulta tappaa. Jos se ei tapa ihmistä, se tappaa busineksen. Suomessa innovoidaan paljon, mutta ei monesti edetä käytönnön toimenpiteisiin, eli liiketoiminnan tasolle. Meidän on siis keskittävä poistamaan pelkoa lisäämällä rohkeutta. Tsempataan eikä lytätä vaikka alkuun?

2. Tutkinto vs. Osaamisen ostaja - Osaamisen myyjä

Suomi on täynnä osaavia ihmisiä. Joillakin meistä on useampi kuin yksi korkeakoulututkinto, mutta ei kunnollista kokemusta työelämästä, tai toimimisesta Yrittäjänä. Toisaalta on ihmisiä, joilla ei ole tutkintoa lainkaan, mutta homma toimii ja business kukoistaa. "Sitten kun"- ajattelu liittyy tämän kirjoituksen otsikkoon 1. mutta kuvastaa myös Suomalaista tapaa toimia. Meillä arvostetaan ainakin toistaiseksi enemmän tutkintoa ´kompentenssia´, kuin vaikkapa muutaman konkurssin mukanaan tuomaa kivenkovaa osaamista. Tulevaisuus romuttaa tutkintoyhteiskunnan, koska jatkossa jokaisen kompentenssi koostuu osaamisesta, ei tutkinnosta. Meillä on jatkossa yhä enemmän monialaosaajia, jotka ovat kouluttautuneet laaja-alaisesti rakentaen juuri omanlaista kokonaisuuttaan tarjottavaksi työn ostajalle (entinen työnantaja).

3. "Suomi on menestyjä maa" ?

En halua kuulostaa tv-shopin imelähuuliselta kaverilta kun sanon tämän, mutta sanottavahan se on: Tekeminen poistaa pelon. Taisi olla Teemu Selänne, joka totesi jotenkin siihen suuntaan, että 100% laukaisematta jätetyistä kiekoista ei mene maaliin. Oli Teemu tai kuka hyvänsä, tämä kiteyttää koko asian: Vain tekemällä voi onnistua. Hmm, mikäs tässä sitten on ongelmana? Minäpä kerron. Ongelma on se, että tekemällä voi myös epäonnistua. Ja Suomessa voi kyllä epäonnistua ihan rauhassa, siihen jopa kannustetaan nykyään. Mutta jos epäonnistut, olet käytännössä paaria-luokkaan kuuluva epäihminen, surkea kolmannenluokan kansalainen, jonka on parempi painua omaan koloonsa, kuin vaikkapa saada uusi mahdollisuus. 

Toisaalta puhutaan siitä, että me haluamme menestystä. Niin yrityselämässä, kuin urheilussa. Joku lanseerasi "Suomi on menestyjä maa"- konseptin. Jos nyt katsoo ihmisten suhtautumista tähän "menestykseen", voi aika helposti todeta, että ei me emme halua tai kaipaa menestystä, me odotamme ja pelkäämme epäonnistumista ja vihaamme epäonnistujia. Tässä on siis aivan megalomaaninen ero. Ehdotan, että alkaisimme ottaa mallia menestyjistä, emmekä kuluttaisi energiaa toisten asioiden vatvomiseen ja kateellisuuteen. Kuka on mukana? Ainakin kaikki Jenkit.

Suomi ei ole "menestyjä maa", Suomi on selkäänpuukottajien ja kateellisten valtakunta. 

Suomessa eletään kulttuurissa, jossa innovatiivisuuteen kannustetaan, mutta yritysrahoitus on aivan naurettavalla tasolla ja kulttuurissa, jossa vain omavelkainen takaus on lähtökohtana pk-yrityksen rahoituksen saamiselle. Toisaalta on huojentavaa nähdä, että perinteisten rahoitusmahdollisuuksien rinnalle on nousemassa uusia tapoja saada riskirahoitusta. Business-enkeli (FIBAN) -kuviot ja uudet rahoituskanavat (esimerkiksi crowd funding) tulevat varmastikin kiinteäksi osaksi yrityskulttuuriamme. Onneksi. Osaltaan näiden avulla nousemme tältä osin keskiajalta 2000-luvulle. On hienoa nähdä, kuinka omassa liiketoiminnassaan onnistuneet ihmiset auttavat yrityksiä saamaan rahoitusta. Kunhan liikeidea on erinomainen. https://www.fiban.org

4. Missä on alaisosaaminen ja yksilön vastuu? 

Aina puhutaan esimiesosaamisesta, tai oikeastaan siitä että sitä ei ole. En muista lukeneeni kirjoitusta, jossa olisi otettu kantaa alaisosaamisen tärkeyteen, sen puuttumiseen. On aivan tolkutonta vaatia ainoastaan esimiehiltä kivenkovaa sitoutumista ja -osaamista. Esimiehen tulisi aina olla saatavilla kun alainen kokee tukea tarvitsevansa. Esimiehen tehtävä on tsempata, luoda olosuhteet, kuunnella, ruotia, ohjata, vastata viikonloppuna sähköposteihin ja niin edelleen.

Jos organisaatiossa on jokin pielessä, se johtuu automaattisesti siitä, että omistajat eivät osaa, tai esimiehet eivät osaa.

Haluan nostaa toisen näkökulman: Mielestäni alaiset eivät osaa vähintään yhtä usein. Tai eivät halua, eivät motivoidu, eivät kykene. Omassa filosofiassani ihminen on oman onnensa seppä. Se joka uskoo lottoamisella rikastumiseen on typerys. Toisaalta en usko kokemukseni perusteella, että ihmistä, tässä yhteydessä alaista, voi motivoida jos ja valitettavasti kun, tämä ei halua motivoitua, halua oppia, tai halua tehdä mitään muutakaan kuin nauttia palkansaajana eduista, joita kohtuuttoman suuren vallan matkan varrella saanut AY-liike on hänelle järjestänyt. Sairaslomaa saa jos siltä tuntuu, tai jos esimies ei ymmärrä, ei tue, ei kuuntele, ei tee mitä vaaditaan ja niin edelleen. Kun vien lapsia harrastuksiin, kuulen muiden isien kilvan kehuvan, kuinka "olen neljättä viikkoa saikulla selästä". Järjestelmä, eli ihmisten asennoituminen antaa mahdollisuuden olla samaan aikaan kykenemätön työntekoon vaikka jääkiekko tai sulkapallo kyllä sujuu entiseen tapaan.

Haluan nostaa pöydälle ajatuksen siitä, että mitäs jos yksilö alkaisikin ottaa vastuuta omasta elämästään, omasta voimaantumisestaan (tai sen puutteesta), omasta energiatasostaan (tai sen puuttumisesta), omasta motivoitumisestaan. Siis osaltaan vastuuta näistä. Nyt on suoraan kiellä siis sitä, että esimiestyö on tärkeää jne jne, vaan haluan tuoda toisenlaisen näkökulman tähän, oli se sitten kuinka poliittisesti arveluttavaa tahansa. Työnantaja on velvoitettu järjestämään työterveyshuollon, maksamaan sairasajan palkan, hankkimaan ja kouluttamaan sijaisen ja niin edelleen. Työntekijä voi tuhota terveytensä ja -työkykynsä lukuisilla eri keinoilla ilman että on vähääkään vastuussa seuraamuksista. Tämän on pakko loppua ja uskon että se kuuluisa tulevaisuus tuo meille tullessaan maailman, jossa yksilö joutuu ja saa ottaa osan vastuusta kannettavakseen. Ei siinä auta työnantajan maksama kuntosalikortti, jos samalla kuluu 2-3 askia tupakkaa päivässä tai viikonloput ollaan paikallisessa kaatamassa keskikaljaa kurkkuun. Ristiriita on massiivinen.

5. YRITTÄJIEN PUOLUE

"Suomessa on 322 232 yritystä (Tilastokeskuksen laskelma vuoden 2011 lopussa). Jos maa-, metsä- ja kalatalous jätetään pois, yrityksiä on 266 062. Niistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 247 785 eli 93,1 prosenttia. Pienyrityksiä on 15 175 (5,7 %), keskisuuria 2 479 (0,9 %) ja suuryrityksiä 623 (0,2 %).

Yritysten 350 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet (51 %) syntyy pk-yrityksissä ja pk-sektorin osuus BKT:sta on reilu 40 prosenttia.

Erityisesti pk-yritykset ovat lisänneet henkilöstöään viime vuosikymmenen puolivälistä. Uusista yrityksiin syntyneistä työpaikoista valtaosa on syntynyt pk-yrityksiin. "

Lähde: http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/yrittajyyssuomessa/

Suomeen on saatava Yrittäjien Puolue välittömästi.

Suomen Yrittäjät Ry tekee äärimmäisen arvokasta työtä Yrittäjien asioiden eteen, mutta ei saa edelleenkään asiaan kuuluvaa päätösvaltaa esim. tulopolitiikasta keskusteltaessa. Näin ei voi jatkua. Kaikissa puolueohjelmissa lukee (en ole lukenut, mutta oletan), Yrittäjyyden olevan tärkeä ja kannatettava asia. Silti kukaan ei aja Yrittäjän asiaa kunnolla. Ei kukaan.

Ehdotankin, että keräämme porukalla tarvittavan äänimäärän, jotta asia saadaan hoidettua. http://www.vaalit.fi/15365.htm

Eiköhän tuosta 322 232 Yrityksestä 5000 nimeä saada paperille?

Oletko mukana?

Tässä alkuun ja keskustelun avaamiseksi ajatuksia pöydälle. Tulen kaiketi jatkamaan tätä listaa sopivassa tilanteessa, sillä lista on pitkä ja se täytyy saada oksennettua ulos.

Nyt vaipan vaihtoon kiirehtien ja lukijaa kiittäen,

Jarkko Haukijärvi
jarkko@ylojarvenkauppahuone.fi
pisnes.blogspot.com

”There is a sure way to avoid criticism. Be nothing and do nothing"